The Project Gutenberg EBook of Kylaeaen tullessa, by Pietari Paeivaerinta This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Kylaeaen tullessa Author: Pietari Paeivaerinta Release Date: December 20, 2010 [EBook #34699] Language: Finnish Character set encoding: ASCII *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KYLAeAeN TULLESSA *** Produced by Tapio Riikonen KYLAeAeN TULLESSA Kirj. P. Paeivaerinta Oulussa 1884. Oulun Uudessa Kirjapainossa. Kerran kun matkustin oli minulla eraes neljaetoista vuotias, utelias poika toverina. Se on kyllae paha, kun melkein kaikkien kertomusten pitaeae alkaa noilla sanoilla, mutta mitaepae sitae ihminen paljon naekee oman huoneensa seinien sisaellae. Tosin loeytyy siellaekin paljon vaariin ottamista perheellisen elaemaen piirissae, mutta se on paremmin yksityistae laatua, jonka laehteet pian ehtyvaet. Ilman sitae, perhe ei ole kansa, joka vasta luopi kokonaisen kuvan omasta itsestaensae. Jos siis tahtoo noita kuvien murusia -- jotka ovat kovin moninaisia -- kokoilla, taeytyy sen tapahtua itsensae kansan keskellae ja sinne ei tule kukaan, jos ei liiku joskus kotiliedettae edemmaeksi. -- Siinaehaen syy, jonka vuoksi usea kertomukseni alkaa: "Kerran kun matkustin" j.n.e. No niin. Kesae oli kauniimmallansa ja puolentoista penikulmainen taloton taival oli edessaemme. Varhainen aamu oli taipaleelle laehteissaemme ja ilma oli mitae ihanin. Taivas oli peitetty puoleksi laempymaen naekoeisillae pilven hattaroilla, joiden lomista kesaeinen aamu-aurinko loi valoa ja laempoeae. Kastepisarat kiiltelivaet auringon valossa puiden lehdillae ja kukkien vielae puoleksi ummistuneilla tertuilla niin kirkkaasti kuin timantti. Laempoeinen etelaetuuli puhaltaa huhautteli tuon tuostakin, josta puut ja koko kasvikunta huojahteli ja nuokahteli, ikaeaenkuin ne olisivat sanoneet: "hyvaeae huomenta, suuri Luojamme!" Minae istuin syviin mietteisin vaipuneena tuossa luonnon ihanassa helmassa. Minae mietin luonnon kauneutta ja Luojan suurta hyvyyttae ihmisiae kohtaan. Minae mietin heidaen kiittaemaettoemyyttaensae kaikesta hyvyydestae, jonka Luoja oli ikaeaenkuin heidaen kaesiinsae laskenut, sanoen: "tulkaat ja ottakaat". Kuinka moni kaesittaeae heistae sen, ettae "kaikkinainen hyvae anto tulee valkeuden isaeltae"; kuinka moni heistae osoittaa totista rakkautta laehimmaeistaensae kohtaan, joita Jumala on niin runsaasti jokaiselle antanut, juuri sitaevarten, ettae ihmiset toisiansa rakastamalla osoittaisivat Jumalaakin rakastavansa. Noita miettiessaeni olin niin vaipunut omiin ajatuksiin, etten huomannut matkassa olevanikaan, jonkataehden hevonen sai kulkea oman tahtonsa mukaan; sekin naekyi kaesittaevaen, ettae nyt on miettimisen aika, sillae se kaeveli vaan hiljaksensa, korvat topallaan, silloin taelloein katsellen sivuillensa, ikaeaenkuin kysyaekseen: "joko nyt laehdetaeaen?" Poika lienee myoes vaipunut omiin mietteisinsae, huomattuansa, etten minae ollut puhetuulella. Kaikkien noiden taehden syntyi syvae hiljaisuus, ettei muuta kuulunut kuin kaerryn ratasten hiljainen hyrinae ja ratina hiekoitetulla tiellae. Kun vielae lisaeksi otamme lintujen aamulaulut ja viserrykset ja jonkun liian likellae tietae olevan linnun pyraehdyksen lentoon, niin on kaikki kerrottu, mikae tuota hiljaisuutta haeiritsi. "Mistae te saatte aineita kirjoituksiinne, kun niin paljon kirjoittelette yhtae ja toista?" kysyi poika yht'aekkiae, aeaenettoemyyden katkaisten ja katsoen kysyvaesti minua silmiin. Minae kavahduin, niinkuin unesta tuon kysymyksen kuultuani, mutta kaesitin kumminkin kysymyksen. "Koko luonto, se on: koko maailma, jossa asumme, on kuin suuri kuvakirja, taeynnae Luojan viisautta, rakkautta ja hyvyyttae. Ihmiset maan paeaellae ovat monipuoliset ja monenlaiset, sillae melkein niin monta eri luonnettakin on ihmisissae kuin ihmisiaekin; noita kaikkia kuin kokee katsella ja tutkistelee, loeytyy niissae kyllae aineita paremmillekin kirjoittajille kuin minae olen", sanoin pojalle. "Enhaen minae naee noissa mitaeaen erinomaisempaa", arveli haen. "Sinun silmissaesi on kai sitten vielae jotain vikaa." "Ei suinkaan, sillae naeenhaen minae lukea jos kuin hienoa praenttiae ja kirjoitusta." "Koetasta katsella nyt silmillaesi ja kuunnella korvillasi, naeetkoe ja kuuletko mitaeaen!" Poika katseli ja kuunteli. "En minae naee enkae kuule mitaeaen", sanoi poika. "Etkoe puitakaan metsaessae?" "Niitae naeen." "Minkaelaisia ne ovat?" "Ne ovat suuria, siroja puita." "Mutta ajattelepas, jos noita puita ei olisikaan, minkalainen olisi silloin maailma mielestaesi?" "Sitae en ole koskaan tullut ajatelleeksi, mutta nyt huomaan, ettae jos ei puita olisi, niin taemae maailma olisi peraeti kolkko ja ikaevae." "Naeetkoe tuota, joka tuolla puun oksalla istuu, tuommoinen pikkunen nyttyrae?" "Naeen, se on pikkunen lintu." "Mitae se tekee?" "Laulaa." "Miltae sen laulu kuuluu korviisi?" "Se kuuluu niin kauniilta." "Jos ajattelisimme, ett'ei noita lintuja olisikaan?" "Taemae maailma olisi silloin niin..." "Taemae maailma olisi mitae niin?" "Ikaevae", sanoi poika, naehtaevaesti vaehaen haepeissaeaen, kun ei ollut tuota ennen kaesittaenyt. "Sinae kaesitit siis metsaessaekin jotain?" "Kaesitin; voi kuinka jaloa ja kaunista!" "Niinhaen se on; kaikkialla naekee ihminen jotain jaloa, jotain kaunista, kuu vaan haenen silmissaeaen ei ole mitaeaen vikaa. Katso noita kauniita petaejiae, jotka ikaeaenkuin toistensa kilvalla pyrkivaet suorina ja uljaina korkeuteen: minkae hyoedyn ne antavat ihmisille, mistae rakentaisimme huoneemme, mistae saisimme taloutemme tarvekalut, millae laemmittaeisimme huoneemme, millae kypsentaeisimme ruokamme, jos ei metsaeae olisi?" Samassa tuli naekyviin pieni metsae-lampi, joka oli aivan likellae tietae. Rasva-tyynenae ja peilikirkkaana kuvasteli lammen pinta aamuauringon valaisemana ympaerillaeaen olevia korkeita metsiae ja joitakuita kallion nyppyloeitae. Jaerven toisella puolen oli kesaemajat, jossa karja suitsun ympaerillae maerehtiae leuhkasi huolettoman naekoeisenae ja lypsaejaet lypsivaet lehmiae ja kaatelivat maitoa saapuvilla olevaan isoon saaviin. Paitaressu-lapset huiskivat kaerpaesiae lypsettaevistae lehmistae, lehdistae tehdyillae huiskillansa, ja toiset kohentelivat suitsua, ettae siitae laehtisi enemmaen savua, joka sitten poistaisi syoepaelaeiset elaeimiae haetyyttaemaestae. -- Sorsa uiskenteli lammen rasvatyynellae pinnalla poikueensa kanssa, jonkataehden heidaen jaelkeensae ilmestyi veden pinnalle silkkihieno vaere. "Naeetkoe tuolla mitaeaen", kysyin minae pojalta, osoittaen samalla sormellani lampea kohden. "Naeen, siinae on pieni jaervi." "Eikoe muuta?" "On siinae muutakin." "Mitae muuta?" "Puita jaerven ympaerillae." "Eikoe mitaeaen muuta?" "Ja vuoren nyppyloeitae." "Ja." "Ja -- ja uiskentelevat sorsat." "Entae sitten?" "Ja majat toisella puolen jaerveae, karjoineen, suitsuineen, lypsaejineen ja lapsineen." Samassa pujahti eraeaen niemekkeen takaa esille pieni venhe, jota harmaapaeinen vanhus melalla ohjasi eraestae rytipehkoa kohden. Kun haen paeaesi rytikkoeae likelle, hypaetae loiskautti siinae joku iso kala. Ukko otti venheestaeaen palasen koeyttae, jonka toiseen paeaehaen oli sidottu iso kiven-moekylae. Haen laski kiven jaerven pohjaan ja sitoi toisen paeaen kiinni venheen hankaan; sitten haen syoetti pari onkea ja nakkasi ne jaerveen. Me tarkastelimme ukkoa onkinensa. Jo rupesi toisen ongen kuuluvainen pullistelemaan ja viimein se meni aivan umpeen. Ukko rupesi onkeansa hinaamaan yloes ja haen ketjautti aika ahvenen venheensae pohjalle, joka siellae rupesi keppuroimaan ja paeristelemaeaen. "Miltaes tuo kuva kokonaisuudessaan nyt naeyttaeae silmissaesi?" kysyin minae pojalta. "Kauniilta." "Minae pelkaeaen, ettae sinae niin vastasit sentaehden, kun tiesit minun semmoista vastausta odottavan; mikae kohtaus sinusta on kaunein?" "Jaervi." "Ethaen ole maininnut mitaeaen noiden korkeitten lammin rannoilla olevien puiden ja vuoren nyppylaein kuvastuksesta veteen; katsopas! jaervessae on toinen metsae ja toiset vuoret." "Kah! Niitae en ole ollenkaan huomannut." "Etkoe nyt huomaa, ettae silmissaesi on jotain vikaa?" "Paljon, paljon, isae." Samassa ukko sivalsi toisen kalan venheesensae. "Jos nyt ajattelisimme, ett'ei tuota lampea olisi olemassakaan?" "Ennen olemme ajatelleet metsaet pois, nyt jaervet; kolkko, kylmae, ikaevae olisi ilman niittae taemae maa." Samassa alkoi kuulua paimentorven toitotus tuolta jaerven toisella puolen olevalta kesaemajalta ja samassa laehti lehmaekarja liikkeelle. "Minkae osan nyt pidaet kauneimpana tuossa naekynoessae?" "Kaikki yhteensae: jaerven tyynine pintoineen, poikiensa kanssa uivat sorsat, hyppivaet kalat, harmaa-paeisen onkijan, kuvastavat metsaet ja vuoret, rannalla olevat kesaemajat maerehtivine lehmikarjoineen, lypsaevine akkoineen, paitaressu-lapsineen ja savuavine suitsuineen, ja viimeksi liikkeelle laehtevaet ja mylvivaet lehmaet, heidaen paimenensa ja toitottavat paimentorvensa; kaikki, kaikki on kaunista, jaloa ja ihanaa!" huudahti poika vaehaen selvettyaensae. Samassa tuli eteemme iso niitty ja iso saranoilla oleva portti oli poikinpuolin edessaemme, joka oli avattava, ennenkun niittyyn sisaelle paeaesi. Niitty oli parhaassa kukoistuksessaan ja siellae taeaellae naekyi viljeltyjaekin niittyjae, joissa hiirenhaentae- ja puntarpaeae-heinaet vahvana ja taeydessae kaunistuksessaan seisoivat ja vaeliin ikaeaenkuin lainehtivat tuulen hiljaisista henkaeyksistae. "Voi kuinka kaikki on kaunista!" huudahti poika kun tulimme keskelle niittyae. "Mikaepaes sinusta naeyttaeaekaeaen niin kauniilta?" "Taeae niitty." "Mikae osa?" "Kaikki yhteensae: nuo monenlaiset pystoessae sojottavat heinaet kaikkine monenvaerisine ja laisine kukkineen, usioine kukkivine tuomineen ja pihlajoineen, komeat putket kukka-terttuineen, jotka niin monta ilon ainetta ovat minullekin ja muille lapsille antaneet, nuo hymyilevaet ja vahvat viljelysheinikot korkeine tupsuineen; nuo kaikki yhteensae tekevaet sen, ettae lumoavat minun kokonaan", selitti poika innossansa. "Oletko ennen kulkenut taetae taivalta?" kysyin haeneltae, vaikka hyvin kyllae tiesin haenen ennenkin kulkeneen. "Olen; miksi sitae kysyitte?" "Naeitkoe silloin sitae petaejikkoeae, johon nyt ensin tulimme?" "Naein, mutta vaan niinkuin tavallista metsaeae sitae silloin katselin, sen enempaeae sitae ajattelematta." "Entae metsae-lampea?" "Naein senkin, mutta niinkuin ikaevaen metsaelammen vaan: kaikki loiskivat kalat, uivat sorsat, kuvastavat metsaet ja vuoret, ja toisella puolen olevat kesaemajat olivat poissa: niitae en naehnyt laisinkaan." "Miltaes taemae niitty naeytti silloin silmissaesi?" "Ikaevaeltae, kylmaeltae, yksitoikkoiselta, jonka pian olisin suonut loppuvan kulkiessani, nyt taas soisin taetae piisaavan pitkaesti, niin kaunis on taemae nyt mielestaeni." "Olihan kesae silloinkin kun taetae tietae kuljit?" "Kesae ja yhtae kaunis kuin nytkin." "Mikae on siinae syynae kun kaikki muka nyt naeyttaeae mielestaesi olevan toisin kuin silloin?" "Teidaen puheenne." "Huomaathan nyt, ettae silmissaesi on ollut vikaa?" "Kyllae sen nyt huomaan, ettae silmissae saattaa olla paljon vikaa, vaikka vielae kuinkakin niillae naekisi. Sydaemen silmien tarvitsee tulla avatuiksi, ennenkuin luonnollisilla silmillae voipi kaikki asiat naehdae. Niinkuin olen sanonut, olen ennenkin naemaet naehnyt, mutta minae luulin kaikki vaan olevan niinkuin niiden ollakin pitaeae." "Kaikki tosin ovat niinkuin niiden ollakin pitaeae, mutta kuka on ne niin laittanut, ettae kaikki ovat niinkuin ne ovat?" "Jumala, tietysti." "Hyvaeaekoe vai pahaa on Jumala sillae tarkoittanut, kun Haen on kaikki niin laittanut?" "Vissimmaesti hyvaeae." "Ja kenelle?" "Ihmisille." "Onko siis Jumala hyvae tai paha?" "Jumala on hyvae", vastasi poika ja painoi paeaensae alas. "Mitae ihminen on velkapaeae Jumalalle tekemaeaen kaikesta Haenen hyvyydestaensae?" "Kiittaemaeaen, kunnioittamaan ja ylistaemaeaen." "Voisiko semmoinen ihminen kiittaeae, ylistaeae ja kunnioittaa Jumalaa, jonka sydaemen silmissae on jotakin vikaa?" "Ei, sillae haen ei tunne Jumalan hyvyyttae." Noita puhellessamme oli niitty jaeaenyt taaksemme, ja matka kulunut niin, ettae nyt tulimme laajalle ja korkeahkolle maeelle. Tuolla maeellae naekyi kylae. Kylae oli laajalla tasangolla, jonkataehden se naekyi tuolle maeelle niinkuin panoraama. Iso, valtava joki virtasi kylaen keskitse, joka polvikkaasti hopeakirkkaana loikerteli jyrkkien toermiensae vaelitse. Joen kahtapuolta seisoivat vankkana uljaat talonpoikien kartanot, milloin harmaina maalaamattomina, milloin punaisiksi, valkoisiksi taikka keltaisiksi maalattuina, paikoin ryoepsaehti vesi joessa alas jyrkkiae putouksia myoeden vaahtoavina aaltoina, ikaeaenkuin joku poika viikari, joka kyllaestyneenae laeksyjensae lukemiseen irti paeaestyaeaen ilosta hyppeli. Aekkijyrkaellae jokeen pistaevaellae korkealla niemekkeellae seisoi Herran huone kellotapulineen, uljaana ja ikaeaenkuin kilpaillen kumpi heistae ulottuisi ylemmaes korkeuteen. Niin kauvas kuin silmae kantoi, oli tuo alava tasanko viljeltyae maata, jossa vahva laiho aaltoeli tuulen hengaehdellessae. Naekoeala oli tuolle korkealle paikalle niin kaunis, ettae pysaehdyimme siihen, paeaestimme hevosemme syoemaeaen ja otimme itsekin einettae. "Voi kuinka kaunista on kaikki tuolla alhaalla kylaessae! Nyt minae, isae, naeen jo hyvaesti", huudahti poika. "Minae uskon ettae sinae naeet jo vaehaen paremmasti, mutta ihmisen pitaeae koko elaemaensae aika teroittaa tuota naekoeaensae. Me olemme taellae taipaleella teroittaneet naekoeaemme, naekemaeaen vaehaeistae osaa Luojamme hyvyydestae, mutta ennenkuin olemme kylaessae, voimme naehdae vielae paljon lisaeae", sanoin pojalle. "Paljon on Jumala jakanut hyvyyttaensae noille ihmisille tuolla kylaessae; he mahtavat kaiken kiittaeae Luojaa". "Niin sen oikeastaan olevan pitaeisi, mutta minae luulen, ettae paljon on tuolla kylaessaekin ihmisiae, joiden naeoessae on -- vikaa". "En toki luulisi, keskellae noin suurta Jumalan rakkautta". "Olisipa hyvae jos niin olisi, mutta minae pelkaeaen, ettae siinaekin kohden on naeoessaesi vikaa. Sinae olet vielae kovin nuori, ettae olisit oppinut tuntemaan ihmistae. Kun tulemme kylaeaen, tapaamme siellae varmaan ihmisiae: koetapas heitae tarkastella, ettae vaehitellen tulisit ja oppisit tuntemaan ihmisiae ja samalla omaa itseaesi". Kun olimme syoeneet, panimme hevosemme aisoihin ja laehdimme kylaeae kohden. Tultuamme ensimaeisen talon vainion kohdalle, oli siinae hevonen irrallaan kylvoe-vainiossa. Samassa naeimme, ettae mies talosta juoksi aika vauhtia sinnepaein, jossa hevonen oli. Haen otti hevosen kauniisti kiinni, talutti sen veraejaelle, aukasi veraejaen ja laski hevosen maantielle eikae siinae ollut sen enempaeae. Mutta samassa juosta harppasi toinen mies paikalle, pitkae seivaes kaedessae, tukka poerroellaeaen, suupielet vaahdossa ja silmaet kiilillaeaen kuin kissan paeaessae. Kun haen paeaesi sen miehen tykoe, joka hevosen kylvoepellosta ajoi, aerjaesi haen: "Mitae p----ttae sinae minun hevosestani tahdot?" "Enhaen minae siltae tahdo mitaeaen, talutin vaan pois kylvoepellostani." "Sinae et saa koskea minun hevoseeni, oli se missae oli, taikka..." Me seisotimme hevosemme ja katsoimme. "Taikka mitae?" kysyi uhattu. "Taikka annan niin kalloosi, ettae ymmaerraet kaiketi olla koskematta minun hevoseeni." "Sinaehaen olet naapuri aivan vaeaeraessae! Tottahan minulla on se oikeus ettae saan taluttaa kylvoe-vainiostani ulos vaikka kenen hevosen, ja saman teen vastakin sinunkin hevosellesi, kun se vaan tulee vainiooni. Teidaen velvollisuutenne on pitaeae elaeimistaenne huolta, ett'eivaet ne paeaese minun eikae muiden tiluksille", sanoi uhattu. "Sinaekoe uhkaat minun hevostani ja tulet vielae minua neuvomaan ja lakejasi minulle lukemaan, mutta kyllae minae sinulle lakia opetan", sanoi tuo vaeaeraessae oleva mies ja toeytaesi seipaeineen naapurinsa kimppuun, jota haen tapaili ehtimiseen lyoedae. Mutta tuo naapurinsa oli niin norea ja notkea, ettae haen liukkaasti vaeisti jokaisen haenelle aiotun iskun, josta vastoinkaeymisestaeaen paeaellekaeviae raivostui kahta ankarammaksi paeaelle kaeymaeaen, ja vihasta vaahtoavin suin haetyytti haen saalistansa; naeyttipae siltae ettae se olisi tehnyt haenelle kovin pahaa, jos ei haen olisi onnistunut saada toista lyoedyksi. Vaikka vaeisteleminen kaevi niin noreasti, naeytti sorretun tila kuitenkin arveluttavalta: aseetonna tuossa, raivossaan, aseella varustetun vihollisensa yhae uudistettujen iskujen alaisena, joita vielae koeteltiin, paremman onnistumisen vuoksi, tehdae milloin mitaekin tietae. Minae rupesin aavistamaan pahaa, jonkataehden hyppaesin kaerrystae maahan ja juoksahdin aivan paeaellekaeyvaen miehen luo; haen ei naekynyt ollenkaan huomaavan minun liikettaeni, niin olivat haenen silmaensae kiintyneet sorrettuun! "Olettehan aivan vaeaeraessae, ystaevaeni! Pois seivaes!" aeyhkaeisin haenelle, kun ma paasin laehelle. "Mitae sinun meidaen riitoihimme tulee roisto!" karjasi tuo raivostunut mies minulle ja samassa kaeaentyi haen minuun paein oikaisten seipaeaensae minua lyoedaeksensae! Kylmae viima kaevi ruumiini laevitse, sillae tunnustaa taeytyy, ett'en ainakaan kovin monta iskua olisi voinut vaeistaeae. Mutta juuri kun seipaeaen isku oli paeaelleni putoamaisillansa, kaeytti toinen mies tilaisuutta hyvaeksensae ja hyoekkaesi takaapaein seivaesmieheen kaesiksi; hirmuinen temmellys naekyi alkavan. Mutta minae menin toiselle avuksi ja rupesimme yhdessae vaeaentaemaeaen haeneltae seivaestae pois. Haen koki puolustaa kaikin voimin ja tavoin tuota mielestaensae haenelle niin tarpeellista lempi-asettansa: haen puri kuin koira samassa seipaeaessae olevia kaesiaemme, kun vaan sai, haen potki kuin hevonen, mihin vaan voi ja vaeliin haen pukkasi kuin jaeaerae, kun vaan satuimme rehkiessaemme haentae niin liki tulemaan, ettae haen ulottui; lyoemaeaen ei haen joutanut, sillae haen tarvitsi molemmin kaesin pitaeae seipaeaestae kiini, jos haenen oli mieli jonkunkaan aikaa saeilyttaeae omistusoikeutensa siihen. Mutta jos kuinkakin ritarillisesti haen koetti tuota seivaestaeaen puolustaa, kallistui kumminkin voitto meidaen puolellemme, sillae: "kyllaehaen kaksi yhden voittaa." Me vaeaensimme, kun vaeaensimmekin, seipaeaen pois haenen kaesistaensae, mutta tunnustaa taeytyy ettae vankka haen oli kuin karhu ja vihainen kuin saakeli. Kuu haen joutui aseettomaksi, seisoi haen laeaehoettaeen kappaleen matkan paeaessae meistae, eikae voinut sanaakaan suustansa paeaestaeae hengestyksensae taehden, niin periin pohjainen oli ollut tuo seipaeaen puolustus. Haen seisoi ja katsoa tuijotti kiiluvin silmin vuoroon minua ja taistelutoveriani. "Aelkaeae huoliko, sen kappaleet, tapaanhan minae teidaet toisen kerran, jos en muualla, niin markkinoilla", sanoi haen kun viimeinkin voi puhua. "Mitaehaen toki teetkaeaen, onpa laki maassa", sanoi toverini. "Vaehaen minae teidaen laistanne; minaepae en pidaekaeaen vieraitamiehiae muassani kostaessani", sanoi mies uhkaavasti. "Olethan kovin jumalaton ja tunnotoin! Mistae sinulla semmoinen laki on, ettae saat syoettaeae ja poljettaa elaeimillaesi toisten ihmisten kylvoejae ja, mikae vielae kummempi, kaeydae aseitten kanssa paeaelle, kun niitae siivosti sieltae pois ohjataan? Kaikki tuo olisi jo kovan sakon alaista", sanoin haenelle vaehaen naerkaestyksissaeni haevyttoemaen kaeytoeksensae vuoksi. "Sakottakaa jos vaan voitte." "Miks'emme voi?" "Eipae ole vieraita miehiae." "Mitaes minae ja tuo poika olemme?" "Tekoe vieraita miehiae! Maankulkiamia roistoja, joita ei kukaan tunne paremmin kuin Jerusalemin suutaria." "Mistae sinae tiedaet, ettae me juuri niin roistoja olemme?" "Mitaes ne muuta ovat tuntemattomat kulkiat?" "Se ei ole mikaeaen roiston merkki, sillae kulkea taeytyy rehellisenkin ihmisen. Marsi vaan tiehesi, minae en laehde, ennenkun sen olet tehnyt, sillae minae en jaetae naapuriasi turvatta", sanoin haenelle. Vihdoin laehti tuo kostoa pyytaevae mies pois vihapaeissaeaen, katsellen vaeliin jaelkeensae vihaisesti ja uhkaavasti. Kun haen oli mennyt, rupesi tuo vaeaeryyttae kaersivae mies pyytaemaeaen, ettae laehtisimme haenen kotiinsa, jotta haen saisi jotenkin palkita muka tehdyn hyvyytemme haentae kohtaan; mutta kun kulkumme oli aina eteenpaein, emme suostuneet tuohon tarjoukseen, vaan laehdimme ajelemaan eteenpaein, sanottuamme haenelle ensin nimemme ja asuinpaikkamme, jos haen muka meitae vasta maailmassa tarvitseisi, ja niin mies laehti kotiansa ja me ajelemaan. Kun tulimme pojan kanssa kahden kesken, kysyin haeneltae: "oletko naehnyt monta taemaen kylaen ihmistae?" "Kaksi". "Minkaelaisilta he naeyttivaet mielestaesi?" "Toinen vaeaeraeltae ja toinen oikealta". "Voimmeko nyt otaksua, ettae nuo molemmat miehet kiittaevaet Jumalaa haenen hyvyydestaensae?" "Ei ainakaan toinen heistae". "Mutta sanoithan tuolla maeellae naekevaesi jo hyvaesti?" "Sanoin, isae, mutta se oli erehdys; minae naeen vielae vaehaen, hyvin vaehaen". "Se on hyvae merkki; kun kerran naekee oman naekemaettoemyytensae, silloin ihminen alkaa naehdae yhae enemmaen ja enemmaen." "Miksi tuo toinen mies oli niin paha ja luuli oikeassa olevansa, vaikka haen oli aivan vaeaeraessae?" "Siksi ett'ei haen naee vielae ollenkaan, vaikka haenellae on suuret silmaet paeaessae kuin suitsirenkaat". "Sehaen siinae onkin naeen mae". "Noilla suurilla luonnollisilla silmillaensae haen ei naee muuta kuin itsessaeaen oikeaa ja laehimaeisessaeaen vaeaeraeae, vaikka kuinkakin haenen omat tyoensae olisivat vaeaeriae ja pahoja. Niinkuin lienet huomannut, on Jumala antanut haenelle vahvat ruumiin voimat; se on haenen korkein lakinsa, jolla haen luulee voivansa ylitse kaeydae maailmallisen lain ja jolla haen luulee voivansa sortaa laehimmaeisensae oikeudet; Jumalan lakia ei haenellae ole ollenkaan, sillae haen on himonsa orjana kuolettanut sen lain, jonka Jumala jo kirjoitti luomisessa ihmisen sydaemeen ja sentaehden ei haenellae ole enaeaen kymmenen kaeskyn lakiakaan". Noin haastellen olimme hiljaisesti kulkien menneet hyvaen matkan eteenpaein. Nyt juuri tuli kaksi miestae tiellae vastakkain. "Hyvaeae paeivaeae, naapuri!" sanoi toinen tullut, "olipa hyvae kun ma teidaet tapasin. Raja-ojamme peltovainiolla on aivan ummessa; se olisi aikoja sitten ollut aukaistava, vaan olen vartonut teidaen joutoanne; milloin ryhdymme tyoehoen?" Taaskin seisotimme hevosemme, kuunnellaksemme heitae. "Minae en rupea luomaan sinun ojiasi; kun et luo niitae, niin ole luomatta", sanoi tuo puhuteltu. Vieno puna nousi ensi puhujan kasvoille. Se oli vihastumisen puna tuon haevittoemaen vastauksen taehden, mutta haen naekyi olevan luontonsa herra, sillae pian katosi tuo vihastumisen puna haenen kasvoistansa ja haen sanoi tyynesti: "Onhan oja yhtae hyvin teidaen kuin meidaenkin, sillae peltomme on aivan rajatusten". "Oli mitae oli, mutta minae en kaiva sitae ojaa kyynaeraeaekaeaen", sanoi toinen itsepintaisesti. "Molempien meidaen peltomme menee pilalle, semminkin kun se on molempien yhteinen lasku-oja, jos ei sitae kaiveta", muistutti vaatia. "Meni mitae meni, mutta minae en kaiva". "Minun taeytyy se tehdae yksin; se ei saa olla kaivamatta, sillae siitae seuraisi iso vahinko meille kummallekin. Mutta kun te olette aina noin uppiniskainen kaikissa yhteisissae toeissae ja odotatte, ettae muut niissae aina tekisivaet teidaen edestaenne teille kuuluvat tyoet, niin minun taeytyy lain kautta hakea oikeuttani", sanoi vaatia ja laehti pois. "Koeta paeaelle vaan?" sanoi toinen ja laehti myoes pois. "Minkaelaiset nuo miehet olivat mielestaesi?" kysyin pojalta, tultuamme taas kahden kesken. "Toinen oikealta toinen vaeaeraeltae". "Minkaelaisilta tuntuivat sinusta ne perusteet, joille vaeaeraessae olla vastavaeitteensae rakensi?" "Huonoilta, hyvin huonoilta, sillae semmoiset perustelmat: 'oli mitae oli' ja 'meni mitae meni', ovat jo aikoja tuntuneet mielestaeni paikkansa pitaemaettoemiltae". "Niinhaen se on: olemme vasta neljae henkeae tavanneet taemaen kylaen asukkaista ja kaksi heistae on ollut naehtaevaesti vaeaeraessae! Tuollakin miehellae oli ilkivaltainen omantahdon laki suurimpana lakina." Kylae laeheni nyt laehenemistaeaen, sillae nuo kohtaukset, joissa olimme olleet laesnae, olivat tapahtuneet kylaen takalolla olevien talojen tienoilla. Jota laehemmaeksi tulimme itse kylaeae sitae vilkkaammaksi tuli liike ja ihmisiae tuli ja meni sivutsemme, mutta meillae ei heidaen kanssaan ollut mitaeaen tutustumista, sillae he eivaet naeyttaeneet olevan missaeaen tekemisessae toistensa kanssa. Nyt juuri tulimme kylaen halki juoksevan joen yli viepaeaen lauttauspaikkaan. Suureksi ihmeekseni havaitsin, ettae lauttamiehenae oli tuo entinen hyvae tuttumme, aeskoeinen seivaesmies! Haen katseli meitae tuimasti, eikae naeyttaenyt pitaevaen ylipaeaesystaemme mitaeaen lukua. Ahteella seisoi paalu, jonka otsaan oli lasin taakse, katoksen alle naulattu kuvernoeoerin vahvistama lauttaustaksa. Kaevelin sen luo ja luin siitae kaikki matkustavien lauttaustaksat ja muut saeaennoet. Sen tehtyaeni kaeaennyin lauttaajan puoleen ja kysyin, jos paeaesemme yli. Mies ei puhunut eikae vastannut mitaeaen, mutta haen rupesi heti laittamaan lauttaansa reilaan ja me ajoimme hevosemme kaerryineen lautalle, ja niin aloimme hinata toiselle puolen jokea. Koko ylimenon ajalla ei lauttamies paeaestaenyt suustaan yhtaekaeaen sanaa ja mykkaenae kuin kivi otti haen toisella puolen jokea vastaan haenelle tulevat lauttausrahat! Naehtaevaesti haen oli pahalla tuulella siitae, kun tuo seivaes tuli haeneltae tuolla takalolla aesken niin vaeaeraellae vuorolla riistetyksi, ett'ei se ennaettaenyt toimittaa haenelle uskottua ja haltiallensa niin mieluista ammattiansa! Haen olisi kenties mielellaensae minulle nyt jo kostanut tuon aeskoeisen uhkauksensa, mutta se ei kaeynyt laatuun, sillae ihmisiae liikkui kaikkialla. Ennen kaikkea olisi haen tietysti kieltaenyt meitae yli viemaestae, mutta tuo patsas pahuus tuossa, jolla oli laki otsassa ja joka oli melkein sama jos se olisi naulattu lauttamiehen omaan otsaan, sehaen sen teki, ett'ei haen tohtinut estellae yli viemaestae, jos kohtakaan ei tuo taksa voinut estaeae haentae ynseyttaensae osoittamasta; haen tunsi siis tuon otsaan naulatun saeaennoen kautta hiukan lakiansa ja velvollisuuksiansa, -- hyvaepae sekin, mutta eipae olisi ollut mielestaeni miksikaeaen haitaksi jos haen olisi tuntenut molempia vaehaen enemmaenkin. Pitaejaeaen pappila oli toisella puolen jokea, korkealla toermaellae aivan jokirannalla. Tuuhea puisto ympaeroeitsi pappilan kahdelta taholta, jonkataehden pappila kauniine maalattuine huoneineen naeytti tuon puiston laepi pilkistellessaeaen hyvin kauniilta. "Voi kuinka tuo pappila on kaunis, kun sen ympaerillae on tuo puisto! Miks'ei kaikkien talojen ympaerillae ole samanlaiset puistot?" huudahti poika. "Siks'ei kuin muiden talojen omistajien naeoessae on jotakin vikaa." "Luulisipa tuon nyt sokeankin naekevaen, ettae tuonlaiset puistot ovat kauniita", intti poika. "Niin sen outo luulisi, mutta niin se ei ole. Niinkauan kun ihmisellae ei ole oikeuden ja totuuden tuntoa, ei haenellae ole myoes kauneuden tuntoakaan. Helposti saattaa tapahtua niin, ettae jonka toinen ihminen pitaeae kauniina, toinen pitaeae sen rumana ja inhottavana. Tuossa pappilassa on monta vuosisataa asunut koulunkaeyneitae, sivistyneitae perheitae; heissae on kauneuden tunto kehittynyt ja varttunut polvi polvelta, silti tuo puisto tuossa. Toiset eivaet sitae vastaan naee puistossa muuta kuin raakaa, inhottavaa metsaeae, joka on kaikin mokomin haevitettaevae. Tunnenpa eraeaen tapauksen, joka parhaiten voipi sinulle asian selittaeae. Eraes herrasmies osti kerran eraeaen talon, rakensi siihen kartanon. Kartanon ympaerille ja taloon menevaen tien kahden puolen istutti haen kauniin puiston, joka oli koko kylaen kaunistus. Aikoja kului ja puu-istutukset kasvoivat isoiksi, mutta nyt kylaen epaerehelliset asukkaat rupesivat kesaeisenae aikana varastelemaan istutetuista koivuista kylpyvitsojen varpuja, ja kaikki puut olivat kylaen poika-viikarein puukkojurain alaiset. He kiskoivat koivuista tuohia, rapasivat niistae mahlaa ja muita puita he toekkeivaet puukkojurillaan ja kirvesnyrheillaeaen, joiden vallattomuuksien taehden moni puu kuivasi. Jos heitae joku vaehae vaehaevaekisempi meni haeaetaemaeaen tuosta epaerehellisestae tyoestaensae, haukkua tirstuivat he vastaan ja kaevivaetpae paeaellekin, kun vaan tohteivat. Mutta kun heitae joku vaekevaempi meni haeaetaemaeaen, kiitivaet he kohta kaepaelaemaekeen ja pian ei heitae naekynyt koko autiolla yhtaekaeaen jalkaa. Jonkun ajan kuluttua muutti tuon talon omistaja toiseen pitaejaeaesen ja talo joutui puu-istutuksineen toisen omistajan haltuun ja ensimaeiseksi tyoekseen hakkautti haen kumoon kaikki puu-istutukset! Ymmaerraetkoe nyt, minkaetaehden kaikilla taloilla ei ole puistoa?" "Ymmaerraen: heidaen naeoessaeaen on iso, kovin iso vika." "Aivan niin. Mitae edellisessae kertomuksessa kauneuden tunto oli rakentanut, sen raaka sokeus haevitti. -- Mutta sanopas minulle: mitenkaehaen olisit ajatellut, jos eilen olisit naehnyt taemaen puiston?" "Luultavasti olisin ajatellut: kumma kuin noin liki taloa annetaan metsaen olla." Tuo keskustelumme tapahtui hevosta aisoihin pannessamme lauttauspaikan rannalla ja muita kapineitamme jaerjestellessae. Kun tulimme pappilan kartanon kohdalle, havaitsin ettae kartanolla oli paljon ihmisiae ja hevosia. Tavattoman vilkas liike naeytti olevan ihmisien kesken. He olivat kokouneet ryhmiin, joissa naeyttiin kiivaasti keskusteltavan ja kaikista naekyi, ettae mielet olivat kiihoituksissa. Juuri kun mieleni oli uteliaimmallaan tietaemaeaen mitae tuolla kartanolla on tekeillae, meni sivutsemme eraes mies, joka myoes naeytti rientaevaen pappilaa kohden aika vauhtia. "Mikae kokous pappilassa?" kysyin tulialta. "Kuntakokous." "Mitae asioita on kokouksen kaesiteltaevinae?" "Kansakoulun perustaminen", sanoi mies ja kiirehti kartanolle paeaetaeaenkaeaen kaeaentaemaettae. "Ajetaan mekin kartanolle, paeaestetaeaen hevonen ja mennaeaen sitte kuntakokousta kuuntelemaan, ehkae siellaekin opimme jotain naekemaeaen ja tuntemaan", sanoin pojalle. "Tehdaeaen niin." "Koeta nyt siellae tarkata naekoeaesi, ettae tulisit aina enemmaen ja enemmaen naekevaemmaeksi, sillae luulenpa ettae tuolla kokouksessa ei siihen tilaisuutta puutu, sillae tietysti siellae ilmestyy monenkaltaisia mielipiteitae. Muutoin luulen tuon tarkastamisen tulevan suorastaan sinulle joksikin hyoedyksi, sillae luulenpa siellae meille avaantuvan uusia naekoe-aloja tuon kokouksen jaelkeen, jotka ehkae antavat aihetta keskusteluamme jatkamaan", esittelin pojalle. "Kyllae koen katsoa ja kuunnella." Niinkuin olimme aikoneet, teimme myoes: ajoimme hevosemme kartanoon, riisuimme sen ja laehdimme syoemaeaen. Itse menimme jo varasilta kokoushuoneesen ja valitsimme siamme johonki nurkkaan, josta helposti saattoi kaikki naehdae ja kuulla. Kauan ei tarvinnut vartoa, ennenkun huoneesen alkoi keraeytyae vaekeae. Tuo aeskoeinen tuttumme -- seivaesritarikin tuli kiiluvin silmin kokoukseen, nyrkit ja hampaat yhteen puristettuina, samoin tuo vastahakoinen raja-ojan kaivajakin; he menivaet kiihkeaen naekoeisinae siihen joukkoon, joka oli toiselle puolelle huonetta kokoontunut eri ryhmaeksi ja jossa naeyttiin kiihkeaesti mutta hiljaa keskusteltavan. Hiljaisena ja ujoina tulivat jaelempaeae kokoushuoneesen sekae lauttamiehen seipaeaeltae haetyytetty mies, ettae haen, joka oli rajanaapurissaan tavannut niin vastahakoisen raja-ojan kaivajan. He istuivat hiljaisina penkeillae harvakseen istuvien ja mietteisinsae vaipuneiden naekoisien miesten keskelle; seipaeaellae uhattu mies kumartui heti istumaan paeaestyaensae, ja otti laattialta saapuvilla olevan pienen kuusen oksan, jota haen alakuloisen naekoeisenae pyoeritteli sinne taenne. Vaekeae karttui aina enemmaen ja enemmaen ja pian oli kokoushuone aivan taeynnae. "Onko teidaen kokouksessanne aina naein paljon vaekeae?" kysyin eraeaeltae mieheltae, joka sioittui aivan meidaen viereemme. "Ei niitae ole muulloin monta miestaekaeaen", vastasi kysytty. "Mikaes kumma taenne nyt on naein paljon vaekeae tuonut?" "Kansakoulu-asia". "Joko teillae on kansakoulu olemassa?" "Ei; nythaen tulee kysymys sen perustamisesta". "Vai niin! Puoltamaanko vai vastustamaan kansakoulua on naein lukuisasti paikalle saavuttu?" kysyin taas. "Vastustamaan; piruko vielae tuon maksun niskoilleen ottaa", sanoi mies yrmeaesti ja laehti pois, ensin tuikeasti katsoen minua silmiin; naeyttipae siltae kun haen pelkaeisi, ett'en ole oikein yksimielinen haenen kanssaan kansakoulu-asiassa. Ja tosiaankin, kun loin yleisen silmaeyksen kokoukseen tulleisin, huomasin aivan pian, ettae kansakoulua oli todellakin tultu vastustamaan. Sillae enin osa sinne saapuneista oli naehtaevaesti jo tullessaan itsensae varustanut vastustuskuntoon. Reillae oli pitkaeksi venyneet, murrollaan olevat ja vihaisen naekoeiset kasvot, jonkun nyrkit olivat puristetut kokoon ja tuosta kiihkeaestae, vaikka hiljaisesta keskustelusta havaitsin selvaesti, ettae heidaen mielensae oli kiihoituksissa jotain vastaan. Ettae he olivat yksimieliset jossain peri-aatteessa, naekyi aivan helposti siitae, kun he olivat kokoontuneet isoksi, tiheaeksi ryhmaeksi, jota joukon keskellae oleva eraes mies johti hiljaisella puheella, johon kuuliain hiljainen suostumus-murahteleminen tavasta yhdistyi. Tuohon ryhmaeaen oli myoes yhtynyt joukko pitaejaeaessae asuvia uskonnon kiivastelioita, jotka aivan helposti voi tuntea osaksi heidaen muista eroavain vaatepartensa vuoksi, osaksi heidaen oudosta tervehdystavastansa. Silmaeilin muitakin huoneessa olioita. Ei mitaeaen kiihkoa, ei mitaeaen salavehkeitae, ei mitaeaen kuiskutuksia, eikae ennakkoneuvottelemisia naekynyt noiden hiljaisina penkeillae istuvien miesten vaelillae olevan; tyyni rauha naekyi vaan heissae vallitsevan, lieneekoe se ollut hyvaen omantunnon synnyttaemae vai tuntuiko taemae hetki heistae siltae kuin "ilta ennen tappiota"? Samassa paikassa istui aesken seipaeaellae ahdattu mieskin, pyoerittaeen aeskoeistae havun lehvaeae sormiensa vaelissae. "Oletteko kansakoulun suosia?" kysyin hiljaa eraeaeltae laehellaeni istuvalta mieheltae, joka hiljaisuudessa tarkasteli kokoukseen tulleita. "Olen", sanoi mies lyhyesti ja ikaeaenkuin surumielisesti. Koko ajan vieressaeni istuessaan oli haen pyoeritellyt tulitikun kokoista paereentikkua hammastensa ja huuliensa vaelissae. Haen ei lakannut nytkaeaen sitae pyoerittelemaestae, eikae luonut silmiaeaenkaeaen pois tarkastelemisestansa minun tuota kysyessaeni; luultavasti arvosteli haen siinae puolueitten voimaa. "Saatammehan sitten vapaasti haastella", sanoin haenelle. "Saatamme, puhukaa vaan vapaasti". "Mikae joukko tuo on, joka noin kiihkeaesti tuolla keskustelee erillaeaen muista?" "Se on kansakoulua vastustava ryhmae; he ovat kaikin kokoontuneet, keraeaemaeaen kaikki valttinsa yhteen", sanoi mies ja pyoeritteli tikkuansa. "Niinhaen minaekin arvelen, mutta onhan heidaen joukossaan jumalisiakin?" "On". "Kuinka se niin on?" "Niinpae se on; Kristus ja Beliali sopivat siinae asiassa aivan hyvin yhteen." "No, mutta mitenkae se saattaa olla mahdollista? Tiedaenhaen, joiden pitaeisi olla maailman valkeus, luulisi etukynnessae harrastavan valoa kansalle". "Niinhaen sen luulisi, mutta niin ei ole. Milloin vaan on joku kysymys kansan valistuksen hyvaeksi, siinae he kokevat panna vastaan minkae vaan voivat ja silloin he sopivat varsin hyvaesti yhteen kaikkein jumalattomimpainkin kanssa, vaikk'eivaet he muulloin paljon seurustele heiltae luultuin maailman lasten kanssa." "Vai niin! Sepae on ikaevae kristillisyyden merkki. Mutta luuletteko voittavanne kansakoulun?" "Se on mahdoton, kun nuo vastustajat ovat niin tarkoin varustaneet itsensae taenne." "Mitae toivoa teille tappionne jaelkeen jaeaepi?" "Ei muuta kuin kaersiminen ja uudestaan yrittaeminen." "Mistae mielestae kokouksen esimies on, pitaeaekoe haen paikkansa?" "Haen on mies, joka ei vyoery eikae murene. Haen on harras kansakoulun ystaevae, eikae liisi siitae, vaikka vielae mitaekin tulisi. Useat kerrat ovat vastustajat koettaneet tehdae haenestae keppihevostansa ja saada haenet pois tieltaeaen, mutta aina ovat he saaneet pitkaen nokan." Nyt juuri tuli esimies kuulutus kaedessae ja kokous alkoi. Ennen kansakoulukysymystae oli kaesiteltaevaenae joitakuita muita asioita, joita keskustellessa jo usein ilmestyi tarpeetonta kiukkua ja aeksiae. Kirkkoherra tuli nyt kokoushuoneesen. Esimies luki kuulutuksesta asian ja niin oli tuo mieltae jaennittaevae kansakoulukysymys kaikkine kiihkoineen astunut esille. Pitemmaessae puheessa selitti puheenjohtaja, kuinka taerkeae olisi, ettae kansakoulu pantaisiin toimeen, kuinka kristillisen yhteiskunnan velvollisuus on katsoa, ettae nouseva kansa saa opetusta, josta me olemme tilinalaiset sekae Jumalan ettae ihmisien edessae. Haen selitti kuinka oppimaton ihminen on sokea, niin ett'ei haen tiedae eikae tunne velvollisuuksiansa Jumalaa, isaenmaata eikae laehimaistaan kohtaan, eikae myoeskaeaen niitae oikeuksia, joita haen on oikeutettu kansalaisena yhteiskunnalta saamaan. Haen pyysi ettae kokous pysyisi rauhallisena, jos kohtakin mielipiteet eroaisivat ja ettei yhteen aeaeneen meluttasi, mutta ettae yksi puhuisi vaan kerrallansa. Katsoin seipaeaellae uhattua miestae, haen ei enaeaen pyoerittaenyt havun lehvaeae eikae vieressaeni istuvankaan paereentikku enaeaen pyoerinyt. Monta kertaa jo esimiehen puhuessa ruvettiin huutamalla pauhaamaan, mutta haenen luja kieltonsa heidaet kumminkin hetkeksi asetti. Kun puheenjohtaja lopetti puheensa, nousi kokouksessa semmoinen huuto ja meteli, ett'ei haen voinut sitae enaeaen hillitae. Jokaisella koulun vastustajalla oli nyt jotain hyvin taehellistae sanottavan tuota tapoja turmelevaa kansakoulua vastaan. "Meillae on jo oppia liiaksikin", aerjyivaet he. "Meillae on jo liiaksikin laiskoja herrarottia elaetettaevinae, emme tarvitse heitae enaeaen lisaeae. Kuka sitten tyoetae tekee, kun kaikki laiskoiksi ja herroiksi tulevat? Kyllae niitae on narreja ja roistoja jo kyllaeksi, vaikk'ei niitae koulussakaan opeteta", ja monta muuta semmoista kuului pauhun seasta. Seipaeaellae uhattu mies koetti laempymaesti puoltaa kansakoulua, raja-ojan kaivamista pyytaevae samoin, turhaan, melu ja raa'at haukkuma- ja herjaussanat keskeyttivaet heidaet. Havun lehvae ja paereentikku putosivat lattialle; niiden omistajat olivat menettaeneet toivonsa -- kansakoulun saamisesta. Seivaesritari otti nyt puheenvuoroa ja vastustajajoukko vaikeni niinkuin muuri, sillae he tiesivaet ettae mitae haen sanoo, se on niinkuin taivaasta pudonnut. Haen selitti, ett'ei vielae koskaan koulunkaeynyt herra ole kylmaeaen metsaeaen taloa tehnyt, vaan koulun kaeymaettoemaet ovat monasti sen tehneet ja ett'ei sen surkeampaa eikae kansaa turmelevampaa, laiskuuteen, narreuteen ja jumalattomuuteen saattavampaa hanketta ole koskaan ennen kunnassa ollut, kuin tuo mokoma kansakouluhanke on! Esimies huomautti, ettae jos ei haen ja muut koulun vastustajat opin hyoedystae mitaeaen tietaeisi, niin kansakuulu olisi jo senkintaehden tarpeellinen, kun yleinen asevelvollisuus tulee toimeen pantavaksi ja kansakoulun oppikurssin laepi kaeyneet paeaesevaet yhden vuoden vaehemmaellae palvelusvuodella kuin kaeymaettoemaet. "Paljon parempi on ettae pojat ovat enemmaen aikaa sotamiehinae, kuin ettae he olisivat kansakoulussa, kaikkea pahaa oppimassa", sanoi tuo mielestaensae liiaksi oppinut vastustajain johtaja ja edustaja! (Suostumushuutoja). Kirkkoherra pyysi nyt puheenvuoroa, mutta koulun vastustajain edustaja rupesi kuiskumaan, ett'ei kirkkoherran tarvitse puuttua eikae sekautua heidaen asioihinsa ja ettae haenen piti olla hiljaa. Esimiehen taeytyi kaikella kunnallislain ankaruudella saeilyttaeae kirkkoherran puhevaltaa, jonka haen viimein saikin. Kirkkoherra nousi seisomaan ja piti laempymaen puheen koulun puollustukseksi, jossa puheessa haen selitti, kuinka pimeys ja tietaemaettoemyys vajottaa ihmisen raakuuteen ja ettae raakuudesta syntyy orjuus, joka taas synnyttaeae tirannisuuden. Haen selitti kuinka ihminen jo luomisessa luotiin oppivaiseksi ja oppia tarvitsevaiseksi koko elaemaensae ajaksi ja vertaili ihmisten keskinaeistae suhdetta oppineena ja oppimatonna. Haen puhui kokemuksistaan, kuinka ison vaelin haen on huomannut rippikouluunkin tullessa niiden vaelillae, jotka ovat kansakoulussa olleet ja niiden, jotka eivaet ole olleet. Edelliset tietaevaet toki jotain Jumalastakin ja haenen pyhaestae sanastansa ja antavat tarkkoja vastauksia uskonnollisiin kysymyksiin, jota vastaan jaelkimaeiset ovat kuin puusta pudonneita. Kun kirkkoherra lopetti puheensa. aerjaesi tuo mahtava puolueen johtaja: "Tuo saarna nyt ei maksanut mitaeaen, siitae ei valistunut kukaan. Meillae on jo oppia liiaksikin. Eikae missaeaen koulussa ole yhtaeaen arttikuulusta, jossa oikeita tapoja ihmisiin istutettaisiin, sillae kaikki koulun arttikuulukset (mitae haen lienee noilla 'arttikuuluksillaan' tarkoittanut, koulujen luokkia, lukutunteja, oppiaineita vai mitae, on minulle ja kukaties sinullekin tuntematoin asia) tarkoittavat laiskuuden oppia, joka ei kelpaa mihinkaeaen. Herroista ei ole muuta hyoetyae, kun ettae he kasvattavat isoa vatsaa ja sitte kun sen saavat, ovat he tiellae itsellensae ja muille. He eivaet muuta katso kuin ettae saisivat vaan vatsansa taeytettae ja ovat sitten valmiit katsomaan muita ihmisiae yloen". Ja haen nousi oikein seisoalleen mittailemaan kuinka isoja vatsoja herrat kasvattavat. Se oli mieluinen puhe vastustaja-joukolle. Suostumushuutoja kuului ja he oikein ilosta hykertelivaet kaesiaensae. Erittaeinki se seikka naeytti heitae hyvin miellyttaevaen kun heidaen johtajansa on oppimatonnakin niin oppinut, ettae tiesi "arttikuuluksetkin". Eraes vastustaja, jolla ei ollut aeaentoevaltaa, oli heistae taaempana josta haen kuunteli ja katsoi vastustajain vehkeitae ja mielilauseita, suu toerhoellaeaen: ho, ho ho, ho, hooo! nauraa hohotti haen aina, kun heidaen puheensa ja kaeytoeksensae tulivat raaimmilleen. "Kyllaehaen se kuuluu kaikista teidaen puheistanne, ettae liiaksi teillae on oppia", sanoi kirkkoherra hiljaa ja huokasi; luultavasti tunsi haen sillae hetkellae kipeaesti sydaemessaeaen, kuinka paljon kansa vielae enemmaeltae osalta tarvitseisi valoa, ollakseen ihmisenae. Nyt ei enaeaen koetettukaan kumota koulun vastustajain perusaatetta, sillae kokemus oli jo opettanut, ettae se oli turhaa tyoetae. Sillae niinkauan kuin ihminen on niin alhaisella kannalla ett'ei haen oikeutta vaeaeryydestae, totuutta valheesta eroita, eikae tunne paremman elaemaen tarvettakaan, niinkauvan on mahdoton haentae saada peraeaentymaeaen vaeaeristae mielipiteistaensae. Taessae ei ole vielae millaeaen jaerjellisellae puheella siaa, ja heidaen kanssaan juuri toteentuu tuo vanha sananlasku: "yksi tyhmae vastaa yhdeksaen viisasta." Kokous oli nyt tuon oivallisen koulun vastustuspuheen taehden tullut niin meteliseksi, ettae oli mahdoton enaeaen mitaeaen jaerjellistae toimeen saada. Jokainen koulun vastustaja koki nyt oikein tuimalta syytaeae mielilauseitaan koulua, koulun suosioita, kirkkoherraa ja esimiestae vastaan. Esimies teki huutamalla aeaentoe-esityksen ja ilmoitti ettae aeaenestys aljetaan. Vastustajat vaikenivat heti, sillae he pitivaet varmana asiana sen, ettae he aeaenestyksessae voittavat. Koulun puolesta aeaenestaejissae ei ollut yhtaeaen, joka olisi kuulunut mihinkaeaen uskonlahkoon, vaan he olivat kaikki niin kutsutuita "suruttomia"! Kummallista!! Kun aeaenestys oli paeaettynyt, julisti esimies, ettae koulun vastustajat olivat voittaneet noin kolmannen osan aeaenivoitolla, joka tieto naeytti tuovan erinomaisen tyytyvaeisyyden kokouksen enemmistoeoen. Esimies kirjoitti itse poeytaekirjan. Kun haen luki sen tarkastettavaksi, nousi taas aika meteli kokouksessa, sillae haen oli poeytaekirjaan ottanut kokouksen enemmistoen perusaatteita. Koulun vastustajat kaeaereentyivaet esimiehen ympaerille ja rupesivat aeyvaestaemaeaen: "noita lauseita ei saa ottaa poeytaekirjaan; ei niitae ole lausuttu koulua vastustaessa; meitae haevaeistaeaen hallituksen edessae", ja monta muuta semmoista huusivat he ja vaativat nyrkin kovuudella, ettae heidaen koulun vastustusperusaatteensa pyyhittaeisiin poeytaekirjasta pois. Esimies sanoi: "Minkae minae kirjoitin, sen minae kirjoitin. Enkae minae ymmaerrae missae muussa tarkoituksessa te olisitte noita raakoja mielipiteitaenne lausuneet kuin juuri kansakoulua vastustaessanne; ja mitae parempia teidaen tarvitsee olla hallituksen edessaekaeaen, kun te olette yhteiskunnallisissa oloissamme. Se mikae on kerran kirjoitettu, sen taeytyy pysyae. Sillae ne lauseet, joita te pois tahtoisitte poeytaekirjasta, ovat juuri teidaen omia lauseitanne, jotka rupeavat nyt jo teitae itseaennekin kammottamaan, jonkataehden tahtoisitte ne tehdyiksi hyvin sivioeiksi, ettae itse saisitte naeyttaeytae hurskaina, ulkokullatun tekokuorenne alla". Koulun puoltajat tekivaet vastalauseensa paeaetoestae vastaan ja esimies merkitsi sen poeytaekirjaan; he ilmoittivat myoes valittavansa ja vaativat otteen kokouksen paeaetoeksestae. Koulun vastustajat rupesivat uhkaamaan esimiestae: he aikoivat haeneltae ottaa viran, kunnian ja "paennaen" pois, tuon kauhean rikoksen taehden muka, kun ei haen ruvennut poeytaekirjaa sotkemaan heidaen mielensae mukaiseksi! He eivaet kirjoittaneet poeytaekirjan alle, mutta koulun ystaevaet tekivaet sen, vaikka se oli heille tappopaeaetoes ja vaikk'ei heille enaeaen jaeaenyt muuta toivoa jaelelle kuin vetoominen hallituksen kansan parasta katsovaan tahtoon. Kokous hajosi nyt ja merkillistae oli, ettae koulun vastustajat laehtivaet kokouksesta pois paljon pahemmalla omalla tunnolla kuin koulun puoltajat, vaikka he saivat niin tuntuvan tappion. Meidaen matkamme maeaerae oli mennae aina eteenpaein; siis sanottuani jaeaehyvaeiset tuolle kokouksessa olleelle puhetoverilleni, laehdimme pojan kanssa matkalle, jolla viivyimme useampia viikkoja. Kun tulimme kahden kesken taipaleelle, vaivuin minae syviin ajatuksiini niistae kaikista mitae olin naehnyt ja kuullut eikae poika hennonnut haeiritae minua. Silloin tulin ajatelleeksi, kuinka suuri osa kansasta makaa vielae pitkaeae kansallis-unta ja kuinka he vastustavat omaa hyvaeaensae. Ajattelin, kuinka he ovat valmiit huutamaan, ettae heille tehdaeaen vaeaeryyttae, jota he saavat kaersiae -- joka luulo heillae lienee vaelistae oikeutettua, mutta useinkin tietaemaettoemyydestae syntynyttae epaeluuloa. Vaan kun heille tarjotaan tilaisuutta tulla tuntemaan lakinsa ja oikeutensa, ettae voisivat puollustaa niiden turvissa itseaensae ja ettae he tulisivat tietaemaeaen mitae he ovat velkapaeaet yhteiskunnalle ja yksityisille, niin silloin he nousevat raivoon omaa hyvaeaensae vastaan, silloin he tyoentaevaet pois tykoeaensae kaikki mahdolliset keinot heidaen oman itsensae auttamiseksi, silloin he rupeavat vihaamaan niitae, jotka heille sydaemestaensae hyvaeae suovat ja tekevaet tyoetae vaesymaettae heidaen eduksensa, heidaen kohottamiseksensa -- ihmiseksi. Silloin ajattelin minae: mikae lienee neuvona, ettae kansa tulisi tuntemaan -- puutoksensa, ettae haenen naeoestaensae kaikki vika loppuisi? Jos kuinkakin olisin hyviae vastauksia noille kysymyksille hakenut, en kuitenkaan muuta saanut kuin: "tee tyoetae ja kaersi." Niin, niin, ajattelin silloin: isaenmaan ystaevien tulee tehdae tyoetae, naeihin aikoihin ja vastuksiin katsomatta, tehdae tyoetae nurkumatta, vaesymaettae, tehdae tyoetae silloinkin kuin pilkkanauru, ylenkatse, parjaus, viha ja vaino ovat palkkana, tehdae semmoista tyoetae, jota tuon tyoen vastustajat ymmaertaevaet ja kaesittaevaet, sillae he ovat vielae niinkuin pikkulapset, jonkataehden heille pitaeae antaa pikkulapsen ruokaakin. Tuota tyoetae pitaeae tehdae varovasti; heille ei saa sanoa: te olette ymmaertaemaettoemiae, sillae he eivaet usko koska he pitaevaet itsensae hyvin viisaina. Heille ei saa sanoa, ettae te olette vaeaeraessae, sillae eivaet he sitaekaeaen usko, sillae sen minkae he kerran ovat kaesittaeneet, pitaevaet he ainoana oikeana. Mutta tuopa ei tapahdu, jos ei tunkeu itse kansan keskeen, jos ei opi tuntemaan heidaen tapojansa ja elaemaensae laatua, jos ei koe auttaa heidaen puutoksiansa ja saattaa heitae oikeuteensa. Kun tuo on tapahtunut, sopii isaenmaan ystaevaen ruveta kenties paeivaen valoon kaivelemaan kaikki puutokset ja epaekohdat ja ankarasti moittimaan vaeaeryyttae. Ja kussa tietaemaettoemyys ja siitae seuraava typeryys paisuu niin isoksi mielessaeaen ettae se uhkaa kansallisille ja yhteiskunnallisille eduille tulla vaaralliseksi, sinae taeytyy ottaa lujalle ja peruksellisesti kuvata ja paljastaa heidaen huonolla pohjalla olevat asiansa, ettae he naehden naekisivaet ja kuullen kuulisivat asiansa olevan vaeaeraen ja sitenkin oppisivat jotain ymmaertaemaeaen, jotain kaesittaemaeaen ja pitaemaeaen silmaensae auki. Noita minae mietin ja ajattelin, ja kenties olisi syvempikin suru saanut vallan minussa, mutta tuon kolmannen osan aeaenestaeminen kansakoulun puolella tuolla kokouksessa oli suurena lohdutuksenani ja poisti kolmannen osan surustani. "Jopa se oli riitainen kokous!" sanoi poika yht'aekkiae, kun naeki ettae minae rupesin huomaamaan itsestaeni ulkona olevia esineitae. "Niin se oli", sanoin. "Minae olen naehnyt paljon taellae matkalla, vaikk'ei taemae ole ollut taemaen pitempi. "Luultavasti nyt olet tullut vakuutetuksi siinae aamullisessa mielipiteessaesi, ettae kaikki ihmiset rakastavat toisiansa sillae rakkaudella, jolla Jumala on heitae rakastanut?" "Ei niin. Olen ihmisistae saanut aivan paeinvastaisen kaesityksen." "Minkaelaisen?" "Ettae suuri osa heistae vihaavat toisiansa, siihen siaan kuin heidaen pitaeisi rakastaa; mutta miksi he niin tekevaet, sitae en ymmaerrae." "He eivaet tunne vielae Jumalan rakkautta, sen taehden eivaet he voi rakastaa laehimmaeistaensaekaeaen." "Miksi tuo kokous oli noin riitanen?" "Siksi ettae siinae taisteli valkeus pimeyttae ja totuus valhetta vastaan." "Miksi kansakoulua niin kovin kiivaasti ja haevyttoemaesti vastustettiin? Oppihan olisi kaikille ihmisille tarpeellinen." "Sentaehden kuin heidaen naeoessaensae on vielae kovin paljon vikaa." "Ja noita vastustajia oli niin paljon!" "Kaksi kolmasosaa." "Se on surullista." "Se on tosi, ettae asia on surullista laatua, mutta niin se kumminkin on. Siitae selvaesti naekyy, ettae suuri on vielae pimeyden valta; suuri on vielae se tyoe-ala, joka jokaisella isaenmaan ystaevaellae on tehtaevaenae ja suuri on se voitto, jos he kerran voittavat totuuden voiton." "Eikoe voisi mitenkaeaen saada niin, ettae yksikaeaen kansakoulu olisi joka pitaejaeaessae?" "Ei sitae vielae taehaen asti ole saatu. Muutoin ei asia voi semmoiseksi tulla, kuin saamalla asetus, joka niin maeaeraeisi. Asia onkin ollut esillae valtiopaeivillaekin, mutta se ei ole mennyt laepi." "Mikaehaen siinae on ollut syynae?" "Luultavasti, etteivaet saeaedyt ole katsoneet asiaa niin taerkeaeksi, kuin monikin sen katsoo. He kammonevat myoes kaikkea pakollista, jonka he luulevat vaikuttavan vahingollisesti kansaan, vaikka ennestaeaenkin niitae loeytyy, esimerkiksi lukemiseen oppimisen ja rippikoulun kaeymisen pakot, eikae suinkaan niistae ole havaittu mitaeaen vahinkoa olevan." "Miksi joillakin kansakoulun vastustajilla oli niin outo puku, jommoista en ennen ole naehnyt?" "Muutamat ihmiset ovat asian kaesittaeneet siltae kannalta uskon asioissa, ettae heidaen on vaatteensa muuttaminen sen laiseksi, ettae he hyvin jyrkaesti ja silmaeaenpistaevaesti eroaisivat muista ihmisistae, jos heidaen on mieli taivaasen paeaestae; siitae ajatustavasta tuokin sinun mielestaesi niin outo puku on syntynyt". "Auttaako tuo pu'un muuttaminen sitten ihmisen autuaaksi tulemisessa?" "Ei, sillae Jumala katsoo sydaemeen, eikae vaatteisin." "Mutta tuleehan ihmisen vaelttaeae ylpeyttae". "Kaiketikin, mutta muista eroamaton vaate itsekullakin saeaetynsae ja arvonsa mukaan ei ole suinkaan mikaeaen ylpeyden merkki. Eikae se ole mikaeaen ansio Jumalan eikae ihmisten edessae, jos ihminen laittaa vaatteensa saeaedystaensae eroavaksi, olipa se sitten ylemmaes tai alemmas; ilman sitae ihminen saattaa ylpeillae missae pukineessa tahansa." "Mistaehaen tuokin luulo on alkunsa saanut?" "Ihminen on hyvin herkkae taipumaan siihen luuloon, ettae haenen pitaeisi jotain semmoista toimia ja tehdae, johon Jumala mielistyisi. Raamatussa loeytyy paljon esimerkkejae, kuinka Jumala on armahtanut ihmisiae, kun he ovat itsensae noeyryyttaeneet haenen edessaeaen. Muistathan piplian historiastasi, miten profeeta Jonan saarnasta Niniven asukkaat kaeaentyivaet ja katuivat pahoja tekojansa saekissae ja tuhassa. Juuri sitae noeyryyttae tarkoittavat ihmiset vaatteittensa muuttamisellakin". "Historian muistan aivan hyvin; mutta siltaehaen se naeyttaeae, ettae vaate auttaa, koska ninivelaeiset saivat armon, kun he saekissae ja tuhassa katuivat syntejaeaen". "Eivaet he sentaehden armoa saaneet, jos he sillae kerralla pitivaet tuhkaista saekkiae yllaensae, vaan senvuoksi, kun he noeyryyttivaet sydaemensae Jumalan edessae, sillae haen katsoo sydaemeen, niinkuin aesken jo sanoin. Tuota luuloa oli juutalaisissakin paljon Vapahtajan aikana fariseuksissa, sillae he myoes pitivaet muista kansalaisistansa eroavia vaatteita, josta Kristus heitae usein nuhteli. Raamattu sanoo: 'aelkaeaet leikatko teidaen vaatteitanne, vaan sydaemenne', osoittaen siten, ett'ei vaatteitten, vaan sydaemen muutos tekee ihmisen otolliseksi Jumalalle. Paavin uskoisissa maissa myoes ihmiset kokevat ansaita Jumalan armoa vaatteittensa muuttamallakin, jopa niinkin ankaroilla, ettae pitaevaet karva- ja jouhi-paitaakin paljaan ihonsa paeaellae". "Jouhipaitoja paljaan ihonsa paeaellae!?" "Niin vielaepae ruoskivat itseaensae veriin asti ja kantavat vapa-ehtoisesti raskaita kahleita. Tuossa on heidaen mielestaensae kaksi Jumalalle otollista tyoetae, nimittaein: vaatteitten halventaminen ja lihan eli ruumiin kurittaminen; tuommoisista alkuperistae laehteneitae lienevaet kaikki uskonnollisista syistae tulleet vaatteitten muuttamisetkin nyky-aikana. Muutoin ei ole tarpeellista sekauta kenenkaeaen vaateparteen; ainoastaan yloellisyyttae tulee vastustaa". "Olivatko he uskonnon taehden vaatteensa muuttaneet, jotka tuolla kokouksessa olivat?" "Luullakseni olivat". "No, mutta minkaetaehden hekin sotivat kansan valistusta vastaan, vaikka heidaen pitaeisi edustaa kaikkea hyvaeae ja jaloa taeaellae ja sitten tulevaista elaemaeae?" "Sentaehden kun heidaen naeoessaensae on jotakin vikaa". "Mutta ovathan he useinkin hyvin kiivaita asiaansa puollustamaan". "Siinaepae se on asia, ettae he pitaevaet oman kaesityskantansa ainoana oikeana. Muutoin ei ole kiivasteleminen mikaeaen oikean merkki. Uskonnon kiivastelioissa on monta eri lahkoa, joissa useinkin syntyy eksyttaeviae ihmisoppeja, ohjelmia ajatus- ja kaesitystapoja, jotka useinkin ovat tehneet lujinta vastarintaa ihmiskunnan edistymiselle. Ja jos he olisivat kuinkakin riitaisia keskenaensae oppinsa erinkaltaisista kappaleista ja tavoista, ovat he siinae kumminkin yksimielisiae, ettae vihaavat kaikkea maallista oppia ja tieteellisyyttae?" "Sanoitte: lahko, mikae on lahko?" "Lahkoksi kutsutaan meillae kaikkia ihmisistae muodostuneita ryhmiae eli joukkoja, jotka oppinsa ja kaesityksensae kautta eroavat joko asetuksiin perustetuista yhteiskunnallisista oloista, taikka jotka uskonnossa poikkeevat opilla ja elaemaellae lutherilaisesta valtiokirkon opista. Edellisiae sanotaan valtiollisiksi ja jaelkimaeisiae uskonnollisiksi lahkoiksi; edellisiae ei meillae, Jumalan kiitos! toki ole". "Onko uskonnon lahkoista koskaan mitaeaen hyvaeae?" "Kuin ne kumminkin ovat perustetut kristilliselle pohjalle, on niistae usein paljonkin hyvaeae. Sillae vaikka muutamissa opinkappaleissa ovat saaneet toisellaisen kaesityksen kuin evankelislutherilaisen valtiokirkon oppi on, siivoontuu heidaen ulkonainen elaemaensae kuitenkin ja siitaekin on jo yhteiskunnalliselle elaemaelle suuri voitto. Ja vaikka he alussa ovatkin vaelistae hyvinkin vaeaeraellae tolalla, tasaantuvat ja lauhkenevat he ensi kiihon ja hourion sivu mentyae ja usein puhdistuu heidaen elaemaensae puhtaaksi ja syvaeksi kristillisyydeksi. Pitkaellisen rauhan aikana veltostuu totisinkin kristillisyys, mutta kun lahkolaisuus rupee liikkumaan, valpastuvat ihmiset tutkimaan omaa tilaansa ja sillaekin tavalla on lahkolaisuus hyoedyksi; mutta niin kauvan kun lahkolaisuus on lahkolaisuutena, ei voi sitae uskonnon perustuksena pitaeae". "Mikae on oikea uskonto? "Se, joka on perustettu pyhaeaen raamattuun ja joka pitaeae sen ytimen eli hengen kaikkinensa elaemaensae ohjeena ja toivonsa perustuksena, eikae pyri sitae selittaemaeaen, mestaroimaan, kaeaentelemaeaen ja vaeaentelemaeaen oman pimeaen lahkolais-mielensae jaelkeen." "Ovatko uskonto ja tiede yleiseen ristiriidassa?" "Ei voi kieltaeae, etteivaet ne ole jo ammoisista ajoista olleet toisiansa vastaan, voimatta kumminkaan toisiansa kumota." "Miksikaehaen se niin on?" "Harva ihminen on taeydellisesti kehittynyt sekae uskonnossa ettae tieteissae ja semmoista kehittymistae voimme pitaeae puolinaisena. Siitae aivan helposti seuraa, ettae toinen ihminen on enemmaen kehittynyt uskonnossa, toinen tieteissae. Kun nyt niin kerran on, pitaeae kumpikin puolue toistensa kaesitystavan tarpeettomana ja omansa semmoisena, johon ei enaeaen mitaeaen lisiae tarvita. Semmoisessa puolinaisessa kehitystilassa ollessaan uskonto ei kaersi, ettae tiede pyrkii kaikkialla tutkimaan, kaesittaemaeaen ja selville saamaan luonnon salatuita ja suuria ihmeitae, siis Jumalan luomisen viisautta. Semmoinen uskonto luulee siten ryoestettaevaen Jumalalta kunnian ja halvennettavan Haenen suuruuttansa, vaikka ihminen senkin kautta oppii vaan enemmaen ja enemmaen tuntemaan Luojansa ihmeellistae viisautta ja rakkautta ihmisiin, kunnioittamaan ja rakastamaan Haentae enemmaen ja samassa myoes laehimmaeistaeaen. Kristillisyydettae kehittynyt tiede ei taas tyydy mihinkaeaen muuhun, kuin siihen, minkae haen on kaesittaenyt ja katsoo sentaehden yloen kaikki uskonnolliset pyrinnoet ja harrastukset joutavina ja ahtaina haaveksimisina." "Miks'eivaet ne voi toisiansa kumota, vaikka ovat toisiansa vastaan?" "Siksi eivaet, kun kumpikin on muuttumatoin totuus ja totuutta ei voi mikaeaen kumota." "Uskonto vai tiede on enemmaen hyvaeae tehnyt ihmiskunnalle?" "Vaikka uskonto ja tiede ovat niin kauvan seisoneet toisiansa vastaan ja vielaekin seisovat, niin kumpikin on tehnyt paljon hyvaeae ihmiskunnalle, samassa kun ne ovat toisiansa auttaneet tuossa suuressa tyoessae." "Kuinka se on ymmaerrettaevae, ettae kaksi vastakkain olevaa asiaa saattaa toisiansa auttaa yhdessae ja samassa asiassa?" "Mikae olisi uskonto ilman tiedettae ja mikae olisi tiede ilman uskonnotta? Mitae olisivat he voineet tehdae ihmiskunnalle yksistaensae, jos eivaet olisi auttaneet toinen toistansa? Jos ihminen olisi kuinkakin tieteellisesti oppinut, mistae saisi haen lohdutuksen murheelliselle sydaemellensae, raskaalle ja polttavalle omalletunnollensa, kun semmoinen paeaelle tulee, jos ei olisi kristin-uskoa, joka voipi haenelle sitae tarjota ja antaakin? Uskonnotta olevat oppineetkin ihmiset, semmoisen haedaen tullessa, lopettavat paeivaensae tavallisesti itsemurhilla -- raukoilla ei ole mihin he turvaisivat --; se on ijankaikkinen ja ajallinen vahinko. Mutta joka seisoo lujalla uskonnollisella pohjalla, haen ei horju, vaikka vielae mitaekin tulisi, vaan loeytaeae turvansa uskonnossa ja haenen sydaemensae noeyrtyy, uskontonsa vahvistuu ja elaemaensae parantuu ankarassa murheen paetsin koetuksessa ja niin saeilyy haen siunaukseksi ihmiskunnalle. "Suuret ja voimalliset valtakunnat muinoin olivat korkealla sivistyksen kannalla, mutta eivaet voineet pystyssae pysyae, kun eivaet tunteneet kristin oppia, vaan palvelivat mykkiae epaejumalia, sillae heiltae puuttui vahvin perustus, nimittaein kolmi-yhteisen Jumaluuden kuva. Jos taas katsomme nykyaikaa, havaitsemme aivan pian, ettae ne kansat ja valtakunnat, jotka kristin uskoa tunnustavat, ovat korkeimmalla tieteittenkin kannalla, jonka vuoksi he ovat etunenaessae astumassa ja tieteitten valolla ohjaamassa muita pimeydessae vaeltavia pakana-kansoja. Taestaekin jo naekyy, ettae kristin-oppi on tehnyt ihmiskunnalle paljon jo uskonnollistakin hyvaeae, puhumattakaan siitae, mitae se tulevaisessa elaemaessae voi ihmisille antaa. Vahvana totuutena siis pysyy se, ett'ei mikaeaen ulkonainen oppi, olkoon se kuinka korkea tahansa, ole taeydellinen sivistys, jos ei se ole kristillisyyteen perustettu. "Jos taas katselemme asiaa toiselta kannalta, niin taeytyy kysyae: mikae olisi ihmiskunta ja itse uskontokin ilman tiedettae? Sillae juuri tiede on uskonnonkin saattanut siihen valkeuteen, jossa se nykyaeaen on, samaten kun uskontokin on tiedettae edistaenyt." "Kuinka se on ymmaerrettaevae? "Pyhaet kirjat, se on: koko pyhae raamattu on kaeaennetty monelle eri kansojen kielille, joka on tapahtunut tieteen eli opin avulla, sillae oppimatoin ihminen ei siihen kykene. Aina jonkun ajan takaa on Jumala heraettaenyt oppineita miehiae kuulemaan haenen tahtoansa ja naemae ovat tehneet uudistuksia ja parannuksia kristin-uskoon sekoitettujen ihmisoppien ja saeaentoejen taehden harhaantuneessa kristin-opissa, ja niin he ovat kohentaneet ja oikealle saattaneet horjuvan kristin-opin. Sinae tunnet osaksi Lutheruksen, koska tiedaen ettae olet lukenut haenen elaemaekertansa. Jos ei haen olisi ollut oppinut mies, ei ikaenae haen olisi voinut kukistaa paavin valtaa, eikae puhdistaa ihmisopeilla turmeltua uskoa. Oppineista miehistae on myoes perustettu kristillisen kirkon hallinto kaikissa kristillisissae maissa; jos sen hoito olisi oppimattomien kaesissae, niin menisi se pian mullin mallin, juuri sen vuoksi, kun ei heillae olisi perustettua tietoa missaeaen. Pian alkaisi silloin ihmisopit ja samassa lahkolaisuuden sairaudet juurtua kristin-oppiin ja turmelisi sen puhtauden. "Muutoin jos ei tiedettae olisi, ei meillae olisi jaerjestettyae valtiolaitosta, ei lakia eikae oikeutta, ei rautateitae, laivakulkua, sananlennaettimiae, ei koneita eikae tehtaita, sanalla sanoen ei mitaeaen, vaan me olisimme alkuperaeisessae tilassamme, niinkuin muutkin villikansat. Mikaeaen kansa kokonaisuudessaan ei ole vielae koskaan kaeaentynyt totiseen kristillisyyteen, jonka vuoksi pahuus ja vaekivalta on jaeaenyt enintae osaa ihmisiae hallitsemaan ja noita hillitsemaeaen ja kurissa pitaemaeaen ovat lait ja oikeudet sekae niiden oppineet hoitajat, johtajat ja valvojat hyvin tarpeelliset. Mutta lakeja hoitamaan ei kykene muut kuin tieteellisesti oppineet miehet. Muutoin voipi ulkonainen oppi ja tiede korjata paljon niitae ihmisiae, jotka eivaet ole tosi kristityitae, vaan ovat jaeaeneet himojensa valtaan, sillae opin avulla voivat he tulla jaerkeisopillisesti eroittamaan hyvaen paljasta, oikean vaeaeraestae, kunniallisen tyoen vaeaeraestae teosta, ja sen avulla heidaen turmeltunut elaemaensae parantuu yhteis-kunnallisen elaemaen eduksi." "Miks'eivaet uskonto ja tiede sitten voi hyvaessae sovussa auttaa tuota yhteistae ja suurta tehtaevaeaensae ihmiskunnan hyvaeksi?" "Siihen kysymykseen on jo vastattu silloin kun selitettiin: minkaetaehden uskonto ja tiede ovat ristiriidassa keskenaensae. Kummassakin haarassa enemmaen kehkeyneet ihmiset tekevaetkin tuota suurta tyoetae hyvaessae sovussa ja tuo tyoe se on, joka kumpaakin vie enimmaen eteen paein." "Mikae se arttikuulus on, jota eraes koulun vastustajia niin usein kaeytti mahti-sananaan?" kysyi poika, kaeaentaeen siten keskustelun pois entiseltae tolalta. "Sitae en tiedae. En koskaan ole tieteellisissaekaeaen nimityksissae naehnyt kaeytettaevaen semmoista sanaa, ennen vanhaan oli Kreikan maalla Aristoteles niminen viisaus-tieteiliae, jonka nimi vaehaen vivahtaa yhdenkaltaiselta tuon haenen mielestaeaen niin mahtavan arttikuulus sanan kanssa, mutta asian luonto jossa haen tuota sanaansa kaeytti ei osoittanut, ettae haen olisi Aristotelesta tarkoittanut. Joku aika takaperin, kun suomenkieli oli vielae viljelemaetoentae, kutsuttiin asetuksien erinaeisiae lukuja: artikkeleiksi, mutta asian luonto ei osoittanut, ettae haen sitaekaeaen olisi tarkoittanut! Sentaehden ajattelen minae, ettae haen koki hapuroida jotain tiede-sanaa, osoittaaksensa siten luultua isoa oppiansa, jota haen sanoi itsellaensae liiaksikin olevan hakeaksensa siten puolueeltansa kunniaa ja luottamusta, sillae haen on sen johtaja". Pojan uteliaisuus olisi noussut hyvinkin korkealle, mutta nyt juuri loppui taloton taival ja kylae tuli, jonkataehden keskustelumme taeytyi lopettaa. Meidaen olikin pysaehtyminen eraeaesen saman pitaejaeaen taloon, jossa tuo kuntakokouskin oli ollut; siihen taloon matkamme tarkoituskin oli. Niinkuin ennen olen maininnut, viivyimme siinae useampia viikkoja ja asiamme loppuun ajettuamme, laehdimme paluu-matkalle kotiin. Tiellae mennessaemme esittelin pojalle, ettae kaevisimme kuntakokouksen esimiehellae, jolta luultavasti saisimme lisaetietoja tuosta merkillisestae kuntakokouksesta. Poika tietysti suostui ehdottomasti esitykseeni ja niin ruvettiin kyselemaeaen haenen asuntoansa ja sen tietoon saatuamme, ajoimme sinne. Kun sinne tulimme, otti haen ystaevaellisesti meidaet vastaan ja kehoitti jaeaemaeaen yoeksi heille. Kun oli jotenkin iltapaeivae, suostuin minae esitykseen, senkin taehden, ettae olisi ollut paremmin aikaa puhellaksemme asioita. Isaentae toimitti hevosellemme ruokaa ja suojaa ja vei meidaet huoneesen, jossa meitae se yoenseutu vieraanvaraisesti kestittiin. Isaentae naekyi olevan noita niin kutsutuita sivistyneitae talonpoikia, sillae haenellae oli melkoinen kirjasto ja useat sanomalehdet, ja haenellae oli runsaasti tietoja yhteiskunnallisista ja valtiotaloudellisista asioista. Haen harrasti saada kansallensa valoa, sillae haen kaesitti, ettae kansa vielae enemmaeltae osalta haparoitsee pimeydessae ja tietaemaettoemyydessae ja ettae on mahdoton kenenkaeaen paeaestae oikeuksiinsa, jos ei kansaa itseae saada ensin tuntemaan kuinka paljoa se vielae on vailla, jonka tunnon jaelkeen sille valo kumminkin kelpaisi. Puheltiin ensin niitae ja naeitae ja tultiinpa viimein puhelemaan tuosta viimeisestae kuntakokouksestakin. "Tuolla kokouksessahan he kaeyttivaet itsensae niin haevyttoemaesti teitae kohtaan, ettae te voisitte saada heidaet langetetuiksi suuriin sakkoihin", sanoin haenelle. "Kyllaehaen se niin olisi, mutta sitae en tee, sillae se on suurin viisaus kaersiae tyhmiae; tyhmae ihminen ei viisastu rankaisemalla ja sakottamalla, mutta haenelle pitaeae toimittaa valoa. Minae annan heidaen kirkua ja kiemuroida omassa tuhmuudessaan ja tuota tehdessaeaen he kietovat itsensae yhae lujemmalle oman tuhmuutensa verkkoon ja niin he takertuvat omiin pauloihinsa, joita he ovat muille virittaeneet: siinae on heille sakkoa kyllaeksi", lausui isaentae jalomielisesti. Vivahtipa tuo puhe mielestaeni siihen jaloimpaan lauseesen mitae on maailmassa koskaan kuultu nimittaein: "Isae anna heille anteeksi, sillae eivaet he tiedae mitae he tekevaet." Tuo isaennaen puhe miellytti minua niin, ettae olin vaehaellae tarttua haeneen syliksi kiinni. "Eikoe tuo hyvin harmita teitae, kuin kaikkenne koette panna liikkeelle, tehdaeksenne hyvaeae heille ja he yhtaekaikki osoittavat kiittaemaettoemyyttae hyvyytenne edestae ja vielaepae vainoakin?" kysyin haeneltae. "Ei yhtaeaen, sillae niin on maailman tapa ollut ja on vielae eteenpaeinkin, ettae he tuolla tavalla ovat palkinneet hyvaentekiaensae. Ei mitenkaeaen saa ihminen itsellensae sukkelampaa viha- ja vaino-miehiae, kuin tekemaellae heille jotakin hyvaeae, siis heidaen vihansa ja vainonsa on paeinvastoin iloni ja lohdutukseni, sillae se osottaa, ettae minaekin olen jo kortta vetaenyt isaenmaan yhteiseen pesaeaen, kansan eduksi", lausui isaentaeni, naehtaevaesti liikutettuna. Kertoelmassani olen unohtanut mainita, ettae olimme olleet yoetae tuossa talossa ja ettae viimeiset puheemme olivat eineen jaelkeen. Kun ei meillae ollut enaeaen mitaeaen tekemistae talossa ja kun aamu oli jo hyvaesti kulunut, laehdimme me pojan kanssa samoamaan kotoamme kohden, samaa tietae, jota olimme tulleetkin. Melkein heti tulimme lauttauspaikalle ja lauttamies toi lauttansa, kun huomasi meidaet toisella rannalla. Kun haen tuli sille rannalle, jossa me olimme, tein haenelle aamutervehdykseni, mutta haen ei vastannut mitaeaen, katsella muljahutteli vaan ja naeytti hyvin vihaisen naekoeiseltae, kun me hevostamme ja muita kaluja toimitimme lautalle. Sitten laehdimme menemaeaen virran yli, joka onnistui hyvaesti. Koko ylimenommekaan aikana ei vaihdettu yhtaekaeaen sanaa ja toisella rannalla maksoin haenelle lauttausrahan; ja sanottuani jaeaehyvaeiset, ei haen vastannut siihenkaeaen mitaeaen. Tuosta mitaeaen huolimatta, laehdimme ajelemaan kotia kohden. Tiellae kylaen laepi kulkiessamme tapasimme vanhoja tuttujamme: tuo lauttamieheltae seipaeaellae uhattu mies oli tienvarrella panemassa aitaa, jonka lauttamiehen hevonen oli taas hiljakkoin saerkenyt. Haen paeivitteli ettae pitaeae vartioida yoetae paeivaeae vainioitansa, jos mieli saada saeilytetyksi kylvoensae tuolta pahalle tavalle oppineelta ja isaentaensae puollustamalta lauttamiehen hevoselta. Haen puhutteli ystaevaellisesti meitae ja pyysi ettae laehtisimme nyt haenen kotiinsa kaeymaeaen. Kun ei meidaen sopinut haenen pyyntoeoensae suostua, sillae meillae oli jo kotikiirut, pahoi haen hyvin sitae. Otimme haeneltae jaeaehyvaestit ja laehdimme. Ajettuamme kappaleen matkaa, tulimme ison kesantovainion kohdalle, jossa suuri joukko ihmisiae kaivoi, paitahihasillaan, isoa ojaa vainion halki. Tyoemiehet olivat tieltae ison matkan paeaessae, mutta eraes heistae tunsi meidaet tiellae ja alkoi juosta meitae kohden; me seisatimme hevosemme ja odotimme. Tuo tulia ei ollut kukaan muu kuin entinen tuttumme, tuo vaeaeryyttae kaersivae, joka ei saanut tunnotointa ja vaeaeraeae naapuriansa kaivamaan yhteistae, rajoja myoeden juoksevaa veto-ojaa. Haenen oli vaekinensae taeytynyt sitae ruveta kaivamaan, sillae se olisi kaivamatta ollen tuottanut vahinkoa viljelyksille. Haenkin puhutteli meitae ystaevaellisesti ja kyseli matkamme tarkoitusta. Haen aikoi lain kautta hakea oikeuttansa tuota uppiniskaista naapuriansa vastaan, joka ei mielestaeni ollutkaan ollenkaan vaeaerin niin julkeaa vaeaeryyttae kohtaan; haeneltaekin jaeaehyvaeiset otettuamme, laehdimme taas tuolle tutulle talottomalle taipaleelle. Tultuamme taipaleelle ja tovin ajatuksissa oltuamme, sanoi poika yht'aekkiae: "Miksi tuo lauttamies naeytti niinkuin haen olisi ollut vihassa meille?" "Ehkaepae haen oli todestaankin vihassa". "No minkaetaehden?" "Luultavasti sentaehden, kun minae en antanut haenen seipaeaellae vahingoittaa haeneltae vaeaeryyttae kaersivaeae naapuriansa. Kenties haen olisi tehnyt murhan, jos haenen kostonpyyntoensae ei olisi tullut estetyksi ja niin tuo estaeminen kenties tuli suorastaan haenelle itselleenkin hyvaeksi, katsomattakaan sitae, ettae haen oli aivan vaeaeraessae". "Sepae nyt on kumma kun ihminen saattaa suuttua aivan oikeasta asiasta!" "Ihminen, joka on vaeaeryyttae taeynnae, ei suutukaan mistaeaen muusta niin nopeasti kuin oikeasta; haen ei kaersi eikae jaksa kuulla totuutta, sillae haenen sydaemensae aivoitukset ovat pahat. Me emme ole vielae monen hengen kanssa olleet puheisilla taeaellae ja kenties olemme jo saaneet useampia vihamiehiae kuin ystaeviae, varsinkin kun olemme julkisesti puhuneet kansakoulun puoleen; semmoista on maailman meno". "Tuolla kokouksessa kansakoulun vastustajat puhuivat herroista ja muista virkamiehistae niin rumasti, ovatko herrat sitten niin pahoja?" "Tuhma ihminen luulee, ettae maailma seisoo heidaen sormiensa nenillae. He luulevat, ettae he ovat ne, jotka kaikki elaettaevaet, jotka kaikki pystyssae pitaevaet ja hallitsevat ja ett'ei herrat ole muuta vasten mailmassa kuin laiskana elaemaeaen ja olemaan muille rasituksena. Tuommoinen ajatustapa on peraeti vaeaerae ja suurimman ymmaertaemaettoemyyden synnyttaemae. Oikeastaan ei oikeain virkamiesten ja talonpoikien vaelillae olekaan mitaeaen eroitusta tyoen teon suhteen, sillae molemmat tekevaet tyoetae sekae itsensae ettae yhteisen hyvaen eduksi. Usein tekee raskasta henkistae tyoetaensae virkamies suuremmalla huolella, murheella, vaivalla ja ahkeruudella kuin kova tyoemies, joka paeivaensae tyoen paeaetettyae saa nukkua yoensae rauhassa. Usein tekee oppinut mies henkisellae tyoellaensae enemmaen hyoetyae isaenmaallensa ja ihmiskunnalle, kuin kovan tyoen tekiae, vaikka haenellae olisi sadat kaedet tyoetae tekemaessae. Yhtae tuhmasti on myoes se, jos joku virkamies eli niin kutsuttu herra katsoo rahvasta sentaehden yloen, kun haen on kovan tyoen tekiae, sillae kaikki kelvollinen tyoe on kunniallista ja se tulee yhteisen isaenmaamme hyvaeksi, tehtaekoeoenpae tyoetae sitten paeaellae taikka kaesillae". Tuota viimeistae vastaustani seurasi pitkae aeaenettoemyys ja matka kului hitaasti ja ajatuksissa. "Voi kuinka paljon minun naekoeni on selvennyt taellae matkalla, isae!" sanoi poika taas hetken aeaeneti oltuamme. "Mitae sinae olet ruvennut naekemaeaen?" "Olen naehnyt senkin, ett'eivaet kaikki ihmiset olekaan niin hyvaet kuin olen luullut". "He olivat tuolla kokouksessa kovan kiihoituksissa jaennittaevaen asian vuoksi, jonkataehden ei sovi kansan keskinaeistae suhdetta mitata sillae mitalla, mutta paljon kumminkin puuttuu ihmisiltae totista rakkautta. Minua ilahuttaa kun ma huomaan, ettae todellakin on naekoesi parannut. Mutta ei sinun pidae niin ajatella, ettae sinae nyt olet kyllaeksi naekevae. Sinae olet nyt vaehaeisen osan tullut tuntemaan luonnon suuresta kuvakirjasta ja Jumalan suuresta korkeudesta, viisaudesta ja rakkaudesta ihmisiae kohtaan. Vaehaen olet myoes kaesittaenyt vielae tuota jalointa, Jumalalta luotua, mutta samassa oikullisinta -- juonikkainta naekyvaeisten kappalten seassa olevaa olentoa -- ihmistae. Kaikissa noissa on niin paljon tutkimista, kaesittaemistae ja oivaltamista, ettae ihmisen taeytyy koko ikaensae niitae tutkia, jos mieli on niistae jokukaan murunen selville saada". "En minae niin luulekaan, ettae olisin jo kylliksi naekevae, mutta toivon ettae olen saanut hyvaen alun naekoeni selveaemiseen". "Se tunto on oikea. Mutta tiedaetkoe nyt, mistae minae otan aineita kirjoituksiini?" "Tiedaen: ihmissydaenten tuomista elaemaen kohtaloista ja heidaen menetystavasta Jumalaa ja laehimaeistae kohtaan". "Aivan niin mutta mitae ajattelisit jos kirjoittaisin taemaen matkamme kaikkineen, mitae olemme naehneet, kuulleet, puhuneet ja tunteneet?" "Siitae tulisi sievae kertomus". "Minkae panisit kertomukselle nimeksi?" "No, kylaeaen tullessa". "Olemmehan naehneet ja kuulleet jotain itse kylaessaekin". "Mutta enimmaen kumminki kylaeaentullessa", intti poika. "Suostun. Minae kirjoitan kertomuksen kaikesta mitae olemme taellae matkalla havainnut ja panen sille ehdoittamasi nimen". "Kirjoittakaa! Mutta pyydaen ettae annatte sen minun lukea, sitten kun kertomus on valmiina!" Minae suostuin. Nyt juuri tulimme koti-veraejaelle. Kun paeaesin kotia rupesin kirjoittamaan taetae kertomusta. Kertomuksen valmiiksi tultua, vein sen lupaukseni mukaan pojalle luettavaksi; poika luki sen aikojansa myoeden. Kun haen oli lukenut loppuun kertomuksen, tuli haen minun tykoeni loistavin silmin: "nyt minae vasta oikein kaesitaen mistae kertomuksissa aineita saadaan, koko elaemaen lavea tanner on taeynnae valmiita kukkaisia; kauniita, rumia, terveellisiae ja myrkyllisiae ja kirjoittajalla ei ole muuta tyoetae kuin ettae haen oppii ne tuntemaan ja ettae haen sitte jaerjestelee ne sievihin riveihin joihin haen vaeliin sovittelee myrkyllisiaekin kasvuja kauneimpain ja tuoksuvampain kukkien sekaan ja niin tuosta kirjavasta joukosta tulee kokonainen sarja. Jos Jumala suo minulle niitae voimia ja minun siihen ikaeaen tulla, ettae voin kansalleni kirjoittaa jotain, niin luulisin jo loeytaevaeni aineita", innotteli poika. "Mistae kirjoittaisit silloin?" "Ihmissydaemestae". "Sen valopuolistako?" "Ei, ei, vaan minae panisin piikkejae ruusuin sekaan ja muista valkean rinnalle. Kokonainen kuva minua aina on parhaiten miellyttaenyt ja semmoinen ei ole mielestae eksyttaevae", sanoi poika. "Jospa Jumala sen soisi, ettae aikeesi kaevisi toteen!" sanoin pojalle ja pari kyyneltae nousi silmiin, jotka huolellisesti koin haeneltae salata. End of the Project Gutenberg EBook of Kylaeaen tullessa, by Pietari Paeivaerinta *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KYLAeAeN TULLESSA *** ***** This file should be named 34699.txt or 34699.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/4/6/9/34699/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.